Sisällön tarjoaa Blogger.

Riemuhuuto Paratiisista!



Olen ollut aina totaalisen koukussa hyvään grafiikkaan ja etenkin kortteihin ja julisteisiin. Kaikki vanhat matkailumainokset ovat olleet yksi suuri suosikkini ja olen myyty esimerkikisi ihanille 1900-luvun alkupuoliskon alppihiihtomainoksille. Niitä saa aika mukavasti etenkin USA:sta, markkinoilla on paljon uustuotantoa. Vanhoja alkuperäisiäkin on joskus kaupan, tosin erityisen kovaan hintaan.

Erityisen ilahtunut olinkin, kun postiluukusta löytyi kutsu julistenäyttely "Riemuhuuto Paratiisista" avajaisiin Kansallismuseoon. Lopulta harmikseni jouduin jättämään avajaiset välistä, mutta ehdottomasti halusin käydä katsomassa näyttelyn silti. Menimmekin sitten viikko sitten meidän kaksosten ja heidän kummitätinsä ja minun serkkuni kanssa sunnuntainviettoon museolle.


Voi että, ai että. Olin todella lähes liikuttunut nähdessäni näitä alkuperäisiä matkailujulisteita. Ja niitä oli paljon! Monessa yllätti ehkä huonompi kunto, mitä olin ajatellut (tai joka siis ei tietenään tule ilmi uudelleen painetuissa versioissa), ja joissain taas koko, jonka olin arvioinut ihan metsään. Vanhoista julisteista minulla kaksi lempparia yli muiden. Toinen tuossa yllä näkyvä Hanko ja toinen Aero-lentokonejuliste, josta ei nyt kuvaa. Näissä on ollut todellinen työ keräämisen ja kokoamisen kanssa.



Näyttelyyn oli koottu myös onnistunut sarja nykytaiteiljoiden tekemiä matkailujulisteita. Tietysti samalla teemalla: "Come to Finland". Ensimmäisen kuvan postikortti oli näistä minusta kaikkein kaunein, ja olisinkin halunnut sen myös julisteena seinälle. Niitä ei vielä ollut kuitenkaan saatavissa. 


Näyttelyn yhteydessä oli myös kattava shoppi, josta sai ostaa sekä julisteita, postikortteja että muuta aiheeseen liittyvää Come to Finland -tuotetta. Yleisöä oli paljon ja kaupassakin oli mukava vilinä. Hyvä juttu! 

Onkin suuri onni, että Magnus Londen, mies kaiken tämän takana, näki eräänä päivänä - joitakin vuosia sitten - Helsingissä vanhan suomalaisen, Helsinkiä mainostavan julisteen roikkumassa näyteikkunassa. Alkuperäisessä julisteessa 1930-luvulta oli keltasävyinen tausta ja nainen istui sen reunassa etualalla shampanjalasi kädessään katsellen vihreää raitiovaunua. Tästä se kaikki lähti ja Magnus Londen päätyi julistemetsästäjäksi. 


Riemuhuuto se todellakin oli meille julistefaneille ja grafiikan ystäville, sillä tämä kokoelma ei varmasti olisi muuten syntynyt ja tullut vieläpä uudelleen tuotantoon. Londenin yritys valmistaa nykysin matkailujulisteista printtejä sekä tosiaan tätä muuta materiaalia, muun muassa kortteja ja tarjottimia. 


Olisin voinut tyhjentää koko kaupan! 

Voin luvata teille sisustusaiheista juttua näiden tuotteiden osalta, jahka saan ne paikoilleen :-) 
Niin inspiroivia, etten parempaa tiedä!

Ainakin postikortteja saa myös mm. Ateneumista ja Kauppatorilla on Come to Finland -yrityksen oma pöytä tuon Kansallismuseossa olleen näyttelyshopin myyjän mukaan. Helppoa on myös käydä tilaamassa mieluisia tuotteita yrityksen nettikaupasta, ja toimittavat muuten myös ulkomaille. 



Julistenäyttely oli lastenkin mieleen. Meillä oli valmiiksi kotona Come to Finlandin seinäkalenteri ja pojat tykkäsivät etsiä samoja julisteita, mitä kalenterin sivuilla oli nähty. Lisäksi historialliset videot ja kuuntelupisteet olivat suosittuja. Toiselta tuli sitten tämä perinteinen kysymys: "Oliko maailman ennen mustavalkoinen". Muistan itse, kun joskus havahduin siihen, että todellakin, maailma ei ollut ennen mustavalkoinen :-) 

Aina niin hyvä, kun lapset pohtivat ja saavat sitten taas eväitä eteenpäin. Ei muista itse kaikkea selittää tai kertoa. Yhdestä asiasta tulee monesti iso puro ja joki. Tässäkin oli useampi kärpänen yhdellä iskulla meidän museoretkellä. Gallen-Kallelan Kalevala-freskot aulan katossa ja kuninkaan tuoli (joka oli nähty jo Tatussa ja Patussa) sekä sitten vielä museon vintin lastenpaja. 


Inspiroiduin itse kaivamaan kuvista kaikenlaisia Suomea kauniisti kuvaavia otoksiani ja meinaan tehdä oman julistesarjan, kun vain pääsen vauhtiin! 

Suosittelen käymään tuolla julistenäyttelyssä, joka on auki 28.5.2017 saakka. Lisätietoja löytyy täältä. Täytyykin tiedustella, mihin julistenäyttely on tulossa USA:ssa! Saa nähdä, saammeko sen Bostoniin. 




Matkalla Onnellistamoon


id_kuva

Otsikko ei kerro koko totuutta heti, enkä ehkä itsekään osaa sitä suoraan yhdellä lauseella kuvata. Matkalla Onnellistamoon, eli minne?  No tietysti sinne, missä on kivaa, iloista ja onnellista. Paikkaan, missä on hyvä olla, ja turhasta ei murehdita. Sinne, missä sielu lepää, ja missä ihmiset muutetaan onnellisiksi. Ensin kuitenkin stressataan. Ihan vaikka vain muodon vuoksi.

Harvapa on se, joka ei stressaa nykysin. Tai jos ei tietoisesti stressaa, on kuitenkin jollain tavalla stressaantunut. Painetta tulee eri puolilta ja pitäisi pysyä mukana - tämän tietävät kaikki. Jossain vaiheessa voi tulla tilanne, ettei vain jaksa. Menee joko ihan lukkoon tai sitten hanskat tippuu, eikä mistään tule kertakaikkiaan enää mitään. Ei vain kykene. 



Kun ollaan sitten siinä pisteessä, että stressi pääsee itsesäätelyn yli, on parasta yrittää kaikin keinoin viheltämään poikki. Siinä vaiheessa, kun sen vielä kykenee itse tekemään, ollaan aika hyvissä asemissa. Jos sitä ei tee, voi alkaa pääkoppa alkaa heittämään fiiliksiä lähes ihan mistä vaan paniikkimoodiin. Ja se johtuu taas siitä, että itsesäätely ei toimi, koska ollaan päädytty jatkuvaan varuillaan oloon ja pakenemisvalmiuteen. Se taas on ollut aikoinaan toki ihmislajillakin se selviytymis- ja elinehto, mutta joka kuuluisi olla normaalitilanteessa vain hetkellistä.  

Stressihän on sinänsä tarpeellinen ja välttämätön osa ihmistä. Ilman stressiä me emme selviäisi. Stressihormoni valpastaa ihmisen tilanteissa, joissa täytyy tehdä nopeita päätöksiä tai se herättää kiinnostusta uusia asioita kohtaan. Kun stressihormonitaso laskee heti vaaran tai valppaustilanteen mentyä ohi, ja elämä jatkuu normaalina. Stressinsäätely onkin ihan normaalia toimintaa, sitä tehdään koko ajan ihan ajattelemattakin. Stressistä tulee ongelma, kun stressitasohormoonitaso ei laskekaan tilanteen mentyä ohi, vaan jää päälle. Silloin stressinsäätely ei toimi kunnolla. 

Oman liika- tai pitäisikö sanoa kroonisen stressini aiheuttajia ovat mm. perfektionismi ja epäonnistumisen pelko sekä liian vähäinen aika vain olla rauhassa ilman mitään huolta tai huolehtimista. Pelko, ettei ole tarpeeksi hyvä tai ettei tee tarpeeksi asioita, mitä ehkä muut arvostavat tai mistä saa itselleen hyväksyntää. (Mihin sitä edes tarvitsee, jos on itse tyytyväinen?) Itsensä arvostamisen puute.


Miksi ihminen haluaa olla perfektionisti, ja miten se pelko, mitä muut ajattelevat, liittyy yhteen? Ja miten liian vähäinen uni ja ehkä krooninkin väsymys liittyy kokonaisuuteen? 

Minä heitän pöytään kortin nimeltä laumavietti. Ihmisen on turvallisinta olla laumassa. Laumaan kuuluminen on ollut pitkään se meidän sisäänrakennettu pelastusrengas. Lauma on antanut elämässä turvaa. Ihminen käyttäytyy edelleen hyvin pitkälle niin, kuin on tehnyt kymmeniä tuhansia vuosia. Aivojen mekanismit eivät niin vain muutu tai muokkaudu. Pitää olla hyväksytty ja näin ollen paikka laumassa on taattu. Jos pystyt jollain tavoin miellyttämään muita, olet todennäköisesti saavuttanut turvapaikan joukossa. Nykyisin lauma voi olla netissäkin - ja se tuottaa myös hyvää ja huonoa. Joka tapauksessa on pakko yrittää saavuttaa kaikki vaatimukset, mitä ympäristö tuottaa, jotta olisi koko ajan hyväksytty ja hyvissä voimissa oleva lauman jäsen.


Suomalaiselle tyypillistä on tehdä asioita samalla tavalla kuin muut.  Laumaviettiä sekin, että niin monet sisustavat samoin, kaikki hurahtavat konmaritukseen samaan aikaan tai kaikki vihaavat jotain (konmaria :-) yhdessä ja samassa laumassa. Oma lauma voi olla tietysti sitten sen maun mukainen, mistä pitää, mutta lauman mukana mennään yleensä silti. Yhtäkkiä kaikki sisustavat modernisti ja ovat mustavalkoisia. Ei kai kaikilla yhtä aikaa maku muutu kuitenkaan? Lauman mukana tulee mentyä usein itsekin. 



Suomalaisia on niin vähän, että samanalaisuuteen on helppo tukeutua.  On turvallista olla samanlainen, kuin kaveri. Lauman antavan turvan takia on niin tärkeää, että tulee hyväksytyksi ja siksi ihmistä voi lopulta alkaa stressaamaan se, kun toisaalta haluaisi olla persoonallinen ja toisaalta haluaisi ehkä laittaa jotain ihan muuta sisustusta, kuin nyt sitten päätyy laittamaan, koska kuitenkin se laumaan hyväksyminen on niin iso asia, että siinä kannattaa jo vähän antaa omalle maullekin periksi. Näin kuvainnollisesti. Jos pääset lauman johtajaksi, eli sinulla on tosi paljon vaikkapa some-seuraajia, voit helpommin olla enemmän uniikki. Todennäköisesti muut tekevät saman perässä. Lauman johtajaa kuitenkin on aina kannattanut seurata - turvallisuussyistä. Jos uskallat olla erilainen, etkä ole johtaja, voit myös olla turvallisesti "erakkona", oman tien kulkijana, koska luotat, että selviät itse ilman laumaa.



Liika stressi voi aiheuttaa univaikeuksia ja taas liian vähäinen uni on myös liian vähäinen lepoaika aivoille. Jos aivot eivät ole ole pirteinä, menee itsesäätelyssäkin helposti homma hakoteille. Aivot tarvitsevat unta ja sitä kautta stressinsäätelykin paranee. Kaikki vaikuttavat kaikkeen, kuten se yleensäkin menee. Kun tämä edes teorian tasolla ymmärtää, voi alkaa miettimään, miten tästä eteenpäin? Mitä voin tehdä ja miten voin auttaa omaa itseäni paremman ja tasapainoisen olon saavuttamisessa.


Listasin omat vinkkini turhan stressaantuneisuuden ja jännityksen hallintaan sekä siihen, miten voit oppia nostamaan omaa leukaasi ylös ja olla oikesti ylpeänä oma itsesi.


1) Ole ylpeä omasta jutustasi, luota siihen ja mene sen mukaan. Löydät varmasti jossain vaiheessa samanhenkisiä ihmisiä - laumavietti löytyy ja tuottaa suurta iloa! 

2) Unohda se, mitä muut ajattelevat. Et voi kuitenkaan välttämättä vaikuttaa siihen. Siksi sillä ei ole väliä, eikä siitä kannata stressata. Jos joku ei huoli sinua laumaan omana itsenäsi, vaihda laumaa. Jossain se oma kuitenkin on - pitää vain löytää! Ja jos lauman arvot ovat muuta, kuin ne, mihin itse haluaisit sitoutua, unohda. Ole siis rehellinen itsellesi ja arvosta sitä. Älä ole jotain siksi, että se on muiden mielestä cool.

3) Älä ylipäätään stressaa siitä, mihin et voi vaikuttaa. Jos voit vaikuttaa, tee sen eteen kaikki, mitä pystyt. Ja mitä et pysty, se hoituu muuten. Huonot hetket eivät kestä ikuisuutta, joten niihin ei kannata jäädä lojumaan. Katso aina eteenpäin, vaikka elätkin hetkessä! Panosta silti siihen, mitä voit tehdä oman elämäsi eteen.

4) Vähennä elämästä kaikki se, mikä ei ole tarpeellista. Tavaran vähentäminen ja oman elämän selkeyttäminen kaikin puolin auttaa, rauhoittaa ja luo mielenrauhaa. 

5) Mieti, mikä ilahduttaa, mistä pidät ja mikä tuottaa rätinää aivojen onnellisuuskeskuksessa. Miten elämä olisi hyggeintä? Tee aarrekartta, visualisoi ja toteuta! Pyri löytämään asioita, joista oikeasti tykkäät ja tulee hyvä mieli. Jos et keksi muuta, lähde ulos metsään tai merenrantaan. Grillaa makkaraa avotulella ja pidä termarikahvihetki. Kuuntele hengitystä ja keskity hetkeen. 

6) Vielä kerran: Ota some-vapaata ja anna aivojen olla rauhassa ainakin pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Et todennäköisesti jää mistään paitsi, mutta saat paremman seuraavan päivän!



Lopuksi siihen, mihin aluksi jäätiin eli onnellistamoon. Mikä onkaan se paikka, aika tai olotila, jossa tuntisin ehkä suurimman rauhan ja täydellisen olotilan. Voisin piirtää siitä kuvan, näen sen tarkkana mielessäni. Istun saarimökillämme Saimaalla ruokapöydän äärellä ja katselen auringonlaskua, tyyntä vettä ja niemenkärkeä, jossa kasvaa hieman kitukasvuisia mäntyjä. Taustalla rätisee kynttilät ja koirat nukkuvat jaloissa, väsyneenä uimisesta. Ollaan menossa nukkumaan. On heinäkuu, kesä. Voi, kun voisinkin joskus päästä vielä tuohon tunnelmaan. Täydellinen hygge.

Onnea matkaan omaan onnellistamoon!






Hygge-viikko ja kirjavinkki


Jos kirjan nimi on Hyvän Elämän Kirja, se on ehkä ihan pakko lukea. Näin ollen Meik Wiking on tehnyt loistavan valinnan kirjansa nimeämisessä. 

Tanska mainitaan usein maailman onnellisimpana maana, kertoo kirjan takakansi. Ja mikä selittää tanskalaisten onnellisuuden? No, hygge, hyggeily tietysti. Näin se on, ja koska koko hygge-sana on jäänyt ainakin itselleni pikkaisen irralliseksi, piti ottaa selkoa, mitä tämä kirja ja koko hyggismaailma pitääkään sisällään.



Hygge on tunnelmaa ja kokemista.
Kodikkuutta.
Turvallisuutta.
Nauttimista hetkestä.



Hyggeilyyn pääsee oivasti sisään sytyttämällä kynttilän. Hygge ehdottomasti edellyttää kynttilöitä. Tai ainakin sitä tunnelmaa. Nuotiokin käy! 

Eli neuvosta vaari. Kynttilät palamaan ja lueskelemaan lisää vinkkejä. Haluan ehdottomasti päästä käsiksi siihen tietoon, miten nyt hygge muuttaa elämän ihanaksi. Kirja kertoo, että hyggeilyyn kuuluu todellakin tuo kynttilöiden poltto. Tiesitkö, että 85 prosenttia tanskalaisista liittää kynttilät ja hyggen yhteen. No, nyt tiedät :-) 




Meik Wiking on tutkijana Happiness Research Institutessa, joka nimensäkin puolesta tutkii hyvinvointia, onnellisuutta ja elämänlaatua. Mitkä syyt vaikuttavat siihen, että ihminen on onnellinen? Millä sitä voi parantaa? Kirja ei olekaan siis minkään sortin hölyn pölyä vaan se perustuu ehtaan tutkimustietoon. 



Meinasin jo, että en ala koko hygge-kirjaa täällä vinkkailemaan, koska olen ottanut sellaisen pienen blogitavoitteen, että jokainen aihe liittyisi jollain tavoin merelliseen elämään tai veneilyyn. No, en varmaan kykene tuohon muutenkaan, mutta hyvänä yllärinä oli se, että hyggeilyyn liittyy myös veneet! Hyggen keskuksena pidetään omaa kotia, mutta luonnossa on myös oma mahdollisuus päästä kokemaan hyggeilyä. Ja minulle ainakin luonto, mökkeily ja retkeily ovat ihan juuri sitä, mistä voisin kuvitella löytäväni parasta mahdollista mielenrauhaa ja iloa. Ja tietenkin se vene! Sitäpaitsi minulla alkaa jo kesän kalenteri täyttyä, kun kaverit ovat aika mukavasti ilmoittautuneet tulevansa meidän båtille tunnelmoimaan! Sehän on just sitä, mitä tässäkin haetaan. Pitäisiköhän veneen nimeksi laittaakin Hygge tai Hyggis :-D 


(H:lla se alkaa nytkin - vaan en ehkä taida raaskia vaihtaa nimeä. Tästä oli puhetta jo aiemmin..)



Koska ulkona oli niin kiva ilma, ja toisaalta lasten piti saada jotain ohjelmaa - muutakin kuin kotona kököttämistä äidin lukiessa hyggeilystä - päätin keittää ensin kaffet lempimukiini ja sen jälkeen lähteä poikien kanssa nautiskelemaan tästä talvisäästä, joka meinaa pahasti nyt kadota ennen aikaisesti maisemista! Haluaisin niin nauttia tämän viimeisen Suomen-viikon oikeasti pakkasesta, lumesta ja meren jäällä kävelystä. No, hyggeä löytyi ja siitä lisää niin pian, kuin vain ehdin taas koneen ääreen! 


Hygge-kirjaa suosittelen ilopilleriksi ja iloisen elämän inspiraattoriksi. Ihana sohvapöytäkirja selailuun, mutta toisaalta ehtaa tietoa tilastojen kera. Monia asioita olen tehnyt jo ennenkin ilman että koko hyggeilystä mitään tiesin. Kirjan kivoin anti oli ehkä se, että se "antoi luvan" tehdä kaikkea sitä kivaa, mitä joku muu voi pitää ihan turhana. Hygge on varma verenpainelääke ja hyggepitoisten hetkien luominen voi auttaa ihan oikeasti hymyherkkyyden kasvamisessa :-D

Kunhan pääsen vauhtiin, kerron, miten tämä tuleva viikko on mennyt. Nimeän sen nimittäin Hyggeily-viikoksi! Kerron samalla lisää, mitä uutta olen kirjan kautta oppinut.

Hygge - Hyvän Elämän Kirja (Meik Wiking) on readme.fi:n kustantama, ilmeistynyt vuonna 2016 ja alkuperäiseltä nimeltään The Little Book of Hygge. Oman kirjani sain kustantajan kirja-arvostelukappaleena. Katso lisää täältä, kliks. 

Vain hullu rakastaa merta












Terveiset Vene 17 Båt -messuilta! Kävimme pikaisesti perjantaina aamupäivällä kiertämässä messuhalleja Marjan kanssa. Hauskan sattuma oli, kun löysin vanhan tutun purjehdusseuramme kurssilla tammikuussa. Ja mitä ihmettä, meidän venepaikat olivatkin samassa laiturissa! Marjan perhe on tosin jo kokenut Suomenlahden kävijä ja Ruotsikin jo "korkattu", ja hänen Venelomalla-blogiinsa pääset tästä

Samalta Veneilijä-kurssilta löytyi myös ihanasti toinen tuttu - tosin sikäli tuttu, että tunsin veneen erään toisen blogin kautta (jos näin voi sanoa :-) ja kun vene viime syksynä lähti uusille omistajille, istuivat hekin meidän kurssilla. Jotenkin sellainen positiivivisten sattumien käsittämätön suma. Muutenkin tuntuu, että tämä purjehdusharrastuksen aloittaminen on ollut oikeasti todella kokonaisuudessaan positiivisten ihmisten kohtaamista. Tuntuu uskomattomalta, että ihmiset puhuvat "samaa kieltä" :-) Ihan kuin uusi elämä olisi alkanut tästä. Harmittaa, että veneen hankintaa tuli jahkailtua näinkin pitkään, mutta toisaalta ehkä nyt se hetki oli oikea.

Marjan kanssa tosiaan kierreltiin messuja purjehtijoiden silmin. Marja kertoili kaikkea, mikä kannattaa ottaa huomioon, ja mitä voisi nyt hankkia. Hankintalistalla meillä mm. noita kunnollisia pelastusliivejä. Käytiin useammalla standilla katsomassa niitä. Balticilla oli lapsille uusi tosi hyvä malli, joka sekä kääntää kasvot ylös, mutta jossa on myös kunnolliset kiinnitykset turvaköysiä varten. Meille taitaa lähteä pari sellaista, joskin en vielä ostanut. Hinnat eivät olleet messuilla ainakaan perjantaina mitenkään erikoisen hyviä, joten ei jaksanut kantaa nyt sieltä sellaista, jota voin käydä ostamassa Lauttasaaresta milloin vain. Mutta tosiaan nämä Balticin lasten liivit ovat nyt ostoslistalla ja tarkoitus tehdä näistä erikseen vielä blogiinkin juttua, kun käydään noita lasten kanssa vähän sovittamassa.

Neljät paukkuliivit pitäisi myös hankkia. Vähintään kolmet. En ostanut vielä niitäkään, jäin vähän pähkäilemään ja tosiaan saattaa olla, että liivihankinnat jäävät meiltä sitten sinne Lauttasaaren shoppailumestoille, kun ei ollut juuri nyt ihan pakko saada hankittua, eikä oikein osannut päättää, minkä valitsee. Pikkaisen painavia nuo paukkuliivitkin olivat, ja tuntui, että ehkä olisi hyvä jokaisen sovittaa itselleen mukava malli. 

Kävin myös kyselemässä purjeasioita, ja North Sailsin pisteellä tuli erittäin mukavasti tietoa ja kattava paketti asiaa uusittavan purjeen valinnasta näin aloittelijan silmin. Meillä ei välttämättä ole nyt vielä sille tarvetta, mutta jossain välissä keulapurje pitää uusia. Iso on vain pari vuotta vanha, joten se menee varmasti hyvin nyt useamman kesän eteenpäin. Jäi vain vieläkin vähän mietityttämään se, että miten se sitten käytännössä on. Meillä veneessä nyt rullagenua valmiina, mutta olisiko se sitten järkevämpää hankkia nyt vaikka heti uusi fokka siihen rinnalle vai mitä. No, tähän ei tarvitse vielä tietää vastausta. Katsotaan, kun vesille päästään :-D Joku purjeenostovimma vain nyt päällä, en tiedä miksi! 

Kävin myös liittymässä Pidä Saaristo Siistinä Ry:n jäseneksi. Ja ostin muutaman Roope-tiskirätin sekä kauppakassin. 

Kaupan päälle kassiin sujahti Elina Nuortien aivan ihana valokuvakirja "Kuohu - koukussa saaristoon", www.taskurapu.fi jossa erilaisia tarinoita saaristomaisemien suojista.  Kirjasta nappaan runon nyt tähän loppuun. 



Vain hullu rakastaa merta,
väitti viisas,
vain sellainen, joka ei tunne sitä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.

Ei raukka tunne rakkautta.







P.S: Venemessut jatkuvat vielä ensi viikonloppuun saakka! 
Menkäähän käymään!





Vadelma-aamupalaa ja raakahunajaa

id_kuva















Kamera oli tauolla varmaan reilun kuukauden tai ehkä ylikin. Ei jaksanut ajatella koko kuvaamista yhtään, sellainen fiilis, että antaa olla. 

Tammikuussa sain vieraan, joka kuvaa ammatikseen. Stailattiin ja laitettiin paikkoja. Voihan inspiraatio. Sieltä se taas tuli!! Ehkä myös pieni osuus on sillä, että valoa on taas hitusen enemmän. Kyllä jaksan marmattaa tästä valon puutteesta.

No, kaksi juttua piti kertoa.

1) Mun suosikkiaamupalani on tässä. Teen sen niin, että illalla kiehautan ensin pakastevatut kasarissa. Sen jälkeen kun ne on suurin piirtein jäähtyneet, laitan joukkoon siemensekoituksen ja lopulta sekoitan rahkat mukaan joukkoon. Vähän riippuen tilanteesta, käytän joko luonnonjogurttia, kreikkalaista jogurttia tai rahkaa. Mitä on kaapissa.

Koko sörsseli sekaisin ja kahteen kippoon. Teen saman tien kaksi annosta aamuksi ja illaksi. Kun tämän viitsii tehdä illalla, kiittää itseään aamulla. Vadelmat ovat ykkösherkkuani, mutta unohdan aina sen kuumennuksen. Ja jos on kiire aamu, ei ehdi jäähdytystä tehdä.

2) Olen ottanut käyttöön paikallisen (Massachusetts, US) raakahunajan. Jostain lukenut, että sen syöminen talven yli ja keväänkin ajan voisi auttaa pahaan siitepölyallergiaan edes vähän. No, tämä on testattava. Onneksi meillä on hunajantuottajia paljon tuolla Bostonin seudulla. Tämä on suosikkini. Ja huom. hunajan pitää olla sekä raw että paikallinen, jotta se toimisi. En ota vastuuta, jos ei toimi, mutta tosiaan halpaa testata. Lisään hunajaa ruokalusikallisen verran tähän aamupalamössööni. Siinä se menee hyvin mukana, ja yleensä näin sen muistan ottaa. Muuten unohdan helposti, enkä oikein tykkää sinänsä makeasta niin paljon, että tulisi lusikalla kauhottua hunajaa suoraan suuhun :-D Olen kuitenkin allergiakauden USA:n puolella, joten siksi myös sen puolen kodin hunajaa. En edes tiedä, saisiko täältä Espoosta vastaavanlaista hunajaa? USA:ssa on ihanasti paikallisten tuottajien luomutuotteita saatavilla ja niitä yritän todellakin myös ahkerasti ostaa.

Ja kuten kuvastakin näkyy, vielä on jaksanut poltella kynttilöitä, mutta kyllä tuntuu, 
että kohta sekin aika on taas menneen talven lumia. Ihan hyvä niin! 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Olisin niin toivonut, että pakkaset vielä jatkuisivat, mutta näyttää pahalta sen suhteen. Juuri aloin saamaan tästä kevättalven ilosta kiinni, ja se meinaa heti hävitä... Mutta sitten jotain muuta.




Back to Top