Sisällön tarjoaa Blogger.

Syksy saapui Bostoniin


Blogitauko venyi aika pitkäksi, koska elämä vei niin taas mukanaan kesällä. Tuntuu kuin eläisi rinnakkaistodellisuutta, kun tämä meidän arki on mennyt jo jonkun aikaa kahdessa maassa ja vähän niin, että jalka ollut kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän Suomen oven välissä. 



Takaisin paluuta on tehty ja tehty, mutta yrityksistä huolimatta se ei ole vielä onnistunut. Kun liikenteessä on niin monta erilaista tekijää, ei aina ole helppoa tehdä uusia siirtoja. Mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että otetaan rauhassa taas vuosi kerrallaan. 



Nyt, kun saimme viimein hankittua pysyvän oleskeluluvan USA:han on ihan eri tilanne kuin se, että eletään aina tietty ajanjakso kerrallaan ja odotellaan, tuleeko uusi viisumi tai uudistuuko työlupa. Green Card -prosessikin on omanlaisensa ja se riippuu hyvin paljon siitä, millä alkuperäisellä viisumityypillä tuota vihreää korttia hakee. Ja vaikka se olisi ns. paras mahdollinen viisumityyppi, menee itse hakemuksen tekemisessäkin oma aikansa - puoli vuotta voi vierähtää tuosta vain... Silloin, kun on viisumilla ja työluvalla, joka katkeaa aina tietyn aikavälin jälkeen, on vain koko ajan varauduttava olemaan lähdössä. Se on muuten aika stressaavaa. Ja etenkin silloin, jos luvat tulevat vaikkapa vain puoli vuotta kerrallaan. 



Kaikilla erilainen tilanne täälläkin, mutta kyllä se vain helpottaa, kun ei tarvitse miettiä tuota työluvan uusimista nyt ollenkaan. Green Card myönnetään yleensä 10 vuodeksi, ja sen jälkeen se pitää uusia. Voit kuitenkin hakea siinä vaiheessa myös kansalaisuuden, kun työperäisen GC-hakemuksen jättämisestä on kulunut 5 vuotta. (Jos olet naimisissa USA:n kansalaisen kanssa, silloin tuosta viidestä vuodesta voi ottaa kaksi pois.)



No, meillä kuitenkin kesäelämä vahvasti Suomessa. Veneily on ollut ihan ykkösjuttu ja ainoa, mikä harmittaa on se, että miten sitä purjevenettä ei tullut hankittua aikaisemmin! Onneksi se nyt tehtiin. Venejuttuja tulossa varmasti lisää, ja kunhan saan purettua kamerasta kuvamatskua, voin sanoa ettei siltä voi todellakaan tässä blogissa enää välttyä :-D Tarkoitus on ottaa talven aikana katsaus purjehdusharrastuksen aloittamiseen ja käydä läpi kaikkea sitä, mitä tässä veneen kanssa tulee tai voi tulla eteen. Nyt kuitenkin tässä syysterkkuja kuvien muodossa! 


Kävimme tuossa yhtenä iltana Rockportissa, joka täällä Massachusettsissa Bostonista jonkun verran pohjoiseen. Koko rannikkohan on Connecticutista Maineen asti täynnä aivan ihania venesatamia ja kalastajakyliä. Isompia ja pienepiä. Unohtamatta upeita majakoita! Jostain ihmeen syystä tämä paikka, joka vieläpä suhteellisen lähellä meidän kotia, oli jäänyt totaalisesti käymättä. Löysimme siis uuden aarteen aivan sattumalta, kun bongasin täältä kuvia Instan kautta.



Hyvin tyypillistä kalliota rannalla, mutta meri alkaa suoraan aavana ja avoimena. Saaristopurjehdusta ei siis harrastella :-) Moni tekee ajelee kuitenkin näitä ihania rannikkoreittejä, joten ei tarvitse tuonne pitkälle Atlantille sitten suoraan lähteä. Pienelläkin veneellä pärjää.


Tästä auringonsilta-kuvasta ehkä erottaa pieniä mustia pisteitä siellä täällä meressä. Ne ovat lobster-loukkujen merkkejä. Niitä roikkuu monisti satamissa ja vanhojen kalastajakylien talojen seinustoilla. Kalastajat tunnistavat omansa sitten merkin värien mukaan. 


Vaikka ollaan vasta syyskuun alussa, Halloween-koristeet ovat jo kaupoissa tyrkyllä ja joissain paikoissa näkee jo ulkonakin. Itse ostin ekat kurpitsat viime viikolla, mutta ne menevät syötäviksi. Jos vain raaskin pistää palasiksi. Mutta niistä myöhemmin!


Nyt siis blogitauko saatu päätökseen ja syksy edessä. Instailen edelleen aktiivisesti (@hannaskargard), joten seuratkaahan sieltä kautta ja laittelen myös blogin päivityksistä mainintaa aina tililleni. 


Purjehduskesä 2017, osa 1


Kesäkuu alkoi purjehduspainotteisesti. Kävin ensin heti Purjehduskoulu Abregolla purjehtija-kurssin, jossa oli todella intensiivinen opetus erittäin laadukkaasti toteutettuna. Aiemmasta purjehduskokemuksesta mulla oli sen verran paljon aikaa, että vaikka toisaalta tiesin mitä tehdä, oli ehdottomasti ammattilaisen seurassa järjestettävä opetus nyt paikallaan. Abregon koko porukka oli todella osaavaa ja ennen kaikkea aivan innoissaan meidän kanssamme merellä. Sellainen superhyvä fiilis kokonaisuudesta.


Meillä oli kaikilla aivan mielettömän hauskaa ja jokainen rakastui tähän lajiin vielä palavammin, mitä oli ehkä tullessaan edes kuvitellut. Itse olin kahdella eri veneellä ja onneksi toinen sattui olemaan pinnalla, koska se toi sitä haluttua oppia oman veneen osalta. Toisaalta aikamoinen Maestro35-kuume iski myös päälle tuon toisen veneen myötä.


 Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Lauttasaaren edustalla oli jo kovasti kuhinaa ja mekin pääsimme vesille juuri Kaivarin ilmailunäytöksen aikaan sekä samalla vielä Espoo-Suursaari Racen lähtökuhinoiden keskelle. Siihen kun vielä lisää nuo Tallinnan lauttaliikenteen tulemiset ja lähtemiset, pääsi aika hyvin kokemaan väistämissääntöjä käytännössä.



Kurssi alkoi täydessä kahden illan kaatosateessa, mutta ei me lannistuttu. Kunnon goret päällä sitä selviää :-) Itsekin kävin tekemässä ensimmäisen suuremman hankinnan, eli matkaan lähti Muston takki. Sille täydet pisteet. Ainut paikka, mikä petti oli hanskat. Onneksi olin jotenkin ollut vahingossa kaukaa viisas, ja ottanut sekä kahdet purjehdus- että kahdet lasketteluhanskat mukaan. Sain kaikki litimäriksi, mutta näpit pysyivät kuitenkin suhteellisen vähän kohmeisina, kun hanskoja kerkesi vaihtaa edellisten tultua täyteen. Purjehdushousujen hankinnan päätin jättää vielä tuonnemmas, koska vanhat vedenpitävät ulkoiluhousut olivat toistaiseksi ihan jees.


Merellä ei paljon meikkailla eikä tuo tukkkalaitoskaan niin hienona pysy pipon tai lippiksen alla. Mutta tässä oppii senkin, että muut jutut menevät yli ja muilla on ihan sama tilanne. Kukaan ei taida ihmetellä, vaikka olisi vähän rähjääntyneen näköinen merireissujen jälkeen.



Kurssin viikonloppuosuus olikin sitten yhtä aurinkoa ja ihanuutta! Onneksi näin :-)



Myös ensimmäinen purjehdus omalla veneellä Airistolla myyjäperheen kera oli melkoisen kostea :-D Oltiin niin märkiä, ettei voitu kuin nauraa. Lisäksi tuuli oli nollassa, mutta mehän nostimme purjeet ihan kokeeksi silti. Mietittiin että mahdetaan me näyttää huvittavilta, kun vielä laitettiin reivit siinä samalla. Toki ihan vain siksi, että näin systeemin :-)


Oma vene, Maxi Fenix, haettiin sitten Turusta kesäkuun puolivälissä. Meillä oli sellainen "tuuri", että koko matkan ajan oli joko tuulen osalta lähes nollaa tai sitten se puhalsi suoraan vastaisesta. Koska meillä oli kuitenkin aikataulu painolastina, jouduimme jättämään kryssimiset sikseen ja ajelimme todellakin koneella sen noin 45 tuntia, mitä reilun viiden solmun nopeudella tällainen vene kulki.


Ensimmäisen illan ihanuudet, auringonlasku Saaristomerellä. Olin unohtanut hakea meidän pursiseuran lipun veneen perään, ja matkalla Turkuun nappasin Biltemasta tuon tavallisen Suomen lipun. Veneen perässä oleva lippu on yhtenä hienona osana tätä lajia ja kuuluu tapaan, vaikka reissussa näkee myös paljon veneitä, joilla ei ole lainkaan lippua.


Lähdimme torstai-iltana, jolloin ensimmäinen yö meni Pensarissa. Sinne rantauduimme suurin piirein kello 24. Uni maistui ja sisällä oli lämmintä, kun kone oli tietysti sen verran lämmittänyt myös tiloja tuon neljän tunnin ajon jälkeen. Ihan hyvä, ettei tarvinnut alkaa Wallasta sytyttelemään :-) Jännitti koko matkan jotenkin ihan hirveästi.


Toisena päivänä, eli perjantaina oli ensimmäinen meistä hereillä hyvissä ajoin puoli kahdeksalta. Eikun kone käyntiin ja matkaan. Sää oli melko pilvinen, mutta tuulta ei ollut silti juurikaan. Ainakaan meidän kurssin suuntaan. Ja kryssimään ei haluttu lähteä, koska aikataulu oli olemassa.



Ajelimme sekä Kasnäsin että Högsåran ohitse. Vielä oli todella hiljaista näin ennen juhannusta ja viikolla. Käytännössä ei juuri ketään.


Jonkin verran tuli veneitä vastaan Högsåran kohdilla. Yksi niistä oli tämä brittiläisen David Osbornen omistama vanha ruotsalainen vuonna 1937 - 1938 rakennettu puuvene Korybant, jolla hän seilaa ympäri etelä-Suomen saaristoja. En saanut parempaa kuvaa, kun oli vain kännykkä kädessä, ohitus meni melko kaukaa ja ilma hieman pilvinen.




Suunta oli kohti Hankoa, josta lisää seuraavalla kerralla :-)

Heinäkuu ja kesäkuulumiset





















Heippa kaikki!

Kesäkuu meni kauhealla vauhdilla kuin varkain ohitse. Ohjelmaa oli koko ajan yllin kyllin ja vähän liikaakin. Ei kerennyt potea edes aikaeroa, kun tulimme 3/4 lasten kanssa kesäkuun alkupäivinä Suomeen.

Tässä on ollut härdelliä niin tenttiin lukemisen ja veneen hakemisen kanssa, tehty vähän töitä, kuvailtu yksi lehtijuttu meillä kotona, säädetty veneen kanssa ja vietetty kaksosten 8-vuotissynttäreitä plus juhannustakin.

Yhtäkkiä ollaan jo Suomen kesälomamme puolivälissä, eikä meinaa uskoa, että miten se taas meni näin nopeasti. Amerikan puolella kun en meinaa saada päiviä kulumaan millään, täällä on koko ajan lähes kiire, että varmasti ehtii kaikkea, mitä haluaa. Ja siis onhan sitä tekemistä ihan muutenkin, kun on hoidettavana piha, lapset ja venekin nyt. Mutta kaikki ne ovat kauhean kivoja asioita.

Lapset ovat viihtyneet, kun saa mennä ja tulla. Kaverit ovat naapurissa ja meillä on täällä niin kiva asua. Lapsille Suomi on todellakin hyvä paikka!

Vielä tosiaan kesää jäljellä ja parhaat palat etenkin poimittavana :-)
Elokuussa tarkoitus lähteä vähän enemmän purjehtimaan ja sitten me käydään myös Kreetalla.

No tällainen pikainen moikkauspostaus siis tällä kertaa tähän väliin, kun tuntui että jos nyt ei sitä tee, ei enää osaa tehdä myöhemminkään. Suomessa olemisten ajan taitaa vaan blogikin hieman nyt olla lomamoodissa. Syyskuussa viimeistään taas kunnolla ruorissa, ja kuvasatoa varmasti tulee jakoon.

Instatili on aktiivinen, eli sinne vain seuraamaan @hannaskargard, eli jos et ole jo klikkaa vaikka TÄSTÄ. 

Aurinkoisia päiviä toivotaan ja toivottelen teille kaikille :-D






Raparperipiirakkaa ja savulohileipiä lempikahvilassa
















Hei täällä ollaan melkoisissa lähtökuopissa jo Suomeen suuntaamassa :-) Olen melkein pakannut ja nyt siivoillut paikkoja ja yrittänyt saada kaikenlaista ylimääräistä sälää pois nurkista. Olen myös ehtinyt viettää pienimuotoisesti omia synttäreitäni käymällä suosikkikahvilassani syömässä raparperipiirakkaa. Ja siitä tällä kertaa vähän kuvia. Tuo paikka onkin ollut minulla blogissa esillä moneen otteeseen, mutta ei se mitään. Tykkään itse aina vaan, enkä mitenkään kyllästy paikkaan. Enkä etenkään huippumaukkaaseen ruokaan ja kahvilaherkkuihin. Joita jälkimmäisiä tulee harvemmin kyllä ostettua. Raparperimansikkapiirakkaa lupasin kuitenkin itselleni tällä kertaa lautasellisen. Kylmäsavulohileipiäkin voin kehaista :-)

Nuo keltaoranssit kukat ovat sitten kylläkin meiltä kotoa, iloisen kesäinen kimppu odotti synttäripäivän aamuna keittiössä :-) Niin ja nuo ohjeet täytekakun tekoon, ne ovat magneettinappeja.

Nyt kuitenkin voi olla, etten kerkeä kauheasti blogiin ennen kesäkuun alkua. Mutta instassa päivittelen! En malta odottaa sitä, että nyt pääsen aloittamaan pitkään odotetun ja haaveissa siintäneen purjehduskesän :-D