Sisällön tarjoaa Blogger.

Persikkasmoothie ja biojätepunnitusta (ja ruokahävikkitorjuntaa)


idkuva










Minulla on ollut vuoden alusta haaste perheen ruokavastaavalle eli minulle :-) Haasteessa punnitsen kaiken biojätteeseen kuuluvan. Eli suomeksi ruoan. Toisin sanoen rahan heittämisen roskiin. ON muuten ollut oikeasti herättävä kokemus! Idean tähän sain yliopistolta, jossa oli biojäteastiaan kytketty myös puntari. Siitä näki, paljonko itse viskaa sapuskaa mäkeen ja paljonko on kanssaruokailijat tehneet saldoa. Huh. 

Olen todennut, että meillä tulee vähiten biojätettä, jos käytämme paljon pakastekasviksia. Jostain syystä tuoreet tahtovat mennä liian nopeasti huonoon kuntoon. Olen vaihtanut sen vuoksi monen tuoretavaran ostamisen suoraan pakasteeksi. Vaikkapa jostain syystä paprikat eivät mene raakana kaupaksi, mutta kun teen niistä meksikolaiseen ruokaan lisuketta, kelpaavat aina. Kilohinnaltaan pakasteena ostamani, valmiiksi pilkotut paprikasuikaleet ovat tuoreita halvempia ja niissä on hävikki nollan gramman luokkaa. Sama tilanne oikeastaan kukka- ja parsakaalissa. Pakasteena minulla on myös lehtikaalia ja tietysti erilaisia smoothiehedemiä- ja marjoja. Ruokalasku on pienentynyt ja hävikki myös. Olen tyytyväinen! 

Viime viikolla täällä oli ollut sähkökatkos. Me oltiin kotona aamulla mieheni kanssa, itse juuri lähdössä asioille ja mies taas piti palaveria kotitoimistolta käsin. Yhtäkkiä sähköt menivät poikki ja siinä samalla tietysti kaikki nettiyhteydet sun muut. Muutama viikko sitten lumiaura törkkäsi sähkökeskustamme sen verran, että sähköt menivät sen takia, mutta nyt ei ollut mitään säätilaan liittyvää murhetta nähtävissä. Naapuruston raksalla olin kuitenkin aamulla huomannut kunnan sähkölaitoksen autot, ja ne olivat vielä siellä, kun tiirattiin ikkunasta ulos. Mies lähti siis sinne saman tien sanomaan asiasta, ja tuli takaisin vihaisena. Viisi tuntia tästä eteenpäin sähköt poikki ja meille olisi pitänyt kuulemma ilmoittaa asiasta. No, eipä ollut ilmoitettu. 

Ei auttanut kuin lähteä sinne pakollisille asioille ja jättää jääkaappi ja pakkanen oman onnensa nojaan. Ulkona oli harvinaista kyllä juurikin sen verran paljon lämpöä, että ruan siirtäminen ei olisi kannattanut. Mietittiin, että kaikki kestävät varmaan pari tuntia ihan ok pakkasessa ja jääkaapissa, jos ei availla ovia. 

Kun tulin myöhemmin kotiin, totesin, että pakasteet olivat ihan ok, eli sähköt olivat varmaan tulleet aika pian lopulta takaisin. Teen yleensä jääpalatestin niin, että laitan jonkun tavaran jääpalojen päälle. Jos tavara edelleen pinnassa, eikä siinä ole jäätä, ei pakastin ole ehtinyt sulaa. Jos taas se on jääpalojen seassa, on pakastin ehtinyt mennä liian lämpöiseksi ja sisältö samaten. (Meillä sellainen jääpalakori pakastimessa, joka aina täynnä jäätä.) 

Kuitenkin sitten aloin katsomaan pakasteita vähän tarkemmin, ja totesin että ei hitsi, ei siellä ihan kaikki ole selvinneet. Päällimmäiset ovat vähän turhan pehmeitä ollakseen pakastimessa ja umpijäässä. Ihan vielä vähän lisää harmitti siksi, että nämä pakasteet olivat pääosin marjoja ja hedelmiä, ja ostettu luomuna ja siksi ne olivat myös maksaneet melko paljon. Toisaalta onneksi huomasin, koska sain vielä ne hyvin käyttöön samana päivänä. Smoothieita ja piirakoita. Myös jättikatkaravut pääsivät uuniin ja illan caesar-salaatin kera tarjolle. 

Parasta oli kuitenkin tämä tavallisuudesta poikkeava smootheni. Siinä oli mukana pakastettua banaania, ananasta ja persikkaa, sekä mantelimaitoa ja vähän maitorahkaa. Nam! Jostain syystä teen aina samoilla resepteillä smoothiet, joten tämä "pakkokokeilu" hävikkiruoan estämiseksi teki jotain hyvääkin. 

Yksi vinkki, mikä meidän perheessä muuten on toiminut tosi hyvin, on leivän pakastaminen. Vaikka meillä on monta suuta ruokittavana, leipää menee harvakseltaan tai sitten ei. Jostain syystä voi olla useampi viikko, ettei kukaan syö yhtään, ja joskus ne syödään saman tien. Tykkään hakea eräästä leipomosta erittäin hyvää taikinajuureen tehtyä maalaisleipää, jonka pyydän siivuttamaan jo myymälässä. Laitan koko pussin pakastimeen ja sieltä sitten otetaan tarpeen mukaan. Siivut miniuuniin juuston kera tai sitten vain paahtimen kautta lautaselle. Homeisten leipäpussien roskiinheittokin on loppunut tämän jälkeen täysin. 

Kertokaas ihmeessä parhaat ruokahävikin torjuntavinkit! Mulla tuossa pussillinen perunaa (vahingossa) itäneenä ja huomenna taidan hakea muutaman ämpärin kaupasta roskiin heiton sijaan. Ajattelin, jos saisin niistä kasvatettua nyt ämpäripottuja kevään kuluessa. En ole varma olenko väärässä, että itäneitä perunoita ei saisi syödä. Saa senkin luulon korjata mielellään, jos täällä hyvää tietämystä lukijoiden joukossa :-D

Ihan vain fiiliskuvia

id_kuva













Vanhin poika oli kipeänä viikon ja nyt sitten viimeisenä sairaspäivänä jo sen verran pirteä, että otettiin pieni siivousspurtti täällä kotona. Siirrettiin vähän huonekaluja paikasta toiseen ja mietittiin, mitä pitäisi hankkia lisää. Pohjois-amerikkalaisissa taloissa on kaappitila erilainen kuin Suomessa tyypillisesti. Täällä rakennetaan seinäkoloihin kaapit, joissa harvemmin on muuta kuin yksi tanko vaatteiden roikottamista varten. Usein on myös vaatehuoneita. Kaipaan ehtaa kaappitilaa tavallisilla hyllyillä, koska on myös tavaroita, joita sellaisiin pitäisi saada. Toisaalta sen jälkeen, kun aloitin joskus vuosi sitten konmarittamaan - ja otin käyttöön pystyviikkauksen (JOKA ON MUUTEN PARAS JÄRJESTYSKEINO IKINÄ), en ehkä ole enää niin varma noiden perushyllykaappien suhteen. Mutta tavallinen komero, jossa on vain roikotustanko, ei toimi ollenkaan. Lisäksi nämä kaapit ovat hyvin usein sen suhteen väärän mittaisia, että voisin tunkea sisään vaikkapa elfatyylisiä korisarjoja. 

Totesimme, että ehkä hommataan kuitenkin muutama uusi lipasto ja lisäksi kirjahylly tai joku vitriinikaappi. En ole vielä saanut aikaiseksi tehdä tilausta IKEA:sta, koska en löydä mittanauhaa mistään, mutta kovasti on tarkoitus. Lisäksi haluaisin uuden sohvapöydän. Meillä on tyyliin halvin mahdollinen tällä hetkellä, kuten muutenkin koko kalustus suurimmaksi osaksi. Kun kolme vuotta sitten tultiin tänne, ajateltiin, että ei kannata pistää kauhesti rahaa huonekaluihin, JOS lähdetään pian takaisin. Ja muutenkin muuttaminen niin kallista, ettei olisi ollut lopulta oikein varaakaan. Nyt olen vähitellen uusinut kalusteita, mutta ei ole sellaista kauhean suurta intoa edelleenkään. Vähitellen... 

Tuli nyt napsittua nämä kuvat joka tapauksessa yhdestä nurkasta, jonka sain siistiksi. Löysin samalla tuon viime syksynä ostamani kirjan, jossa on vähän aarrekartta- ja kiitollisuuspäiväkirjahenkisesti erilaisia listoja ja projekteja. Se on tarkoitettu täytettäväksi vuodenaikojen mukaan vuoden aikana. Hyvä että löysin sen, alan taas tekemään merkintöjä. 

Liilat tulppaanit olivat ihme ja kumma lähikaupassa alessa ja nappasin kaksi kimppua saman tien. Harvoin saa yhtä hyvään hintaan, kuin Suomessa. Tämä väri sopi tähän hetkeen paremmin kuin hyvin. Yritän pitää meillä kotona tuoreita kukkia keittiössä ja tuossa olkkarin nurkkapöydällä, jotta saisin aina vähän piristystä arkeen. Kauppoihin oli tullut jo myyntiin pajunkissoja ja piti ihan käydä katsomassa, milloinkas pääsiäinen onkaan tänä vuonna. No, sinnepä vielä aikaa ihan reilusti. En ala nyt näin aikaisessa vielä narsisseja katsomaan.

Täytyy jatkaa hommia, palataan taas asiaan! Ja piti vielä se sanoa, että jos on jotain toivepostauksia, sanokaa ihmeessä. Muutama viesti tulikin jo aiemmin, ja toki kirjoitan mieluusti sellaisia :-) Kiitos kaikille, jotka täällä käytte lukemassa! Tänä vuonna blogiurani täyttää muuten kymmenen vuotta.

Houkuttelisi minuakin Hanko vuonna 1930...












Kerroin muutama viikko sitten Kansallismuseossa nyt kevään tarjolla olevasta suomalaisten matkailujulisteiden kokoontumisajoista, ja tuo näyttely oli todellakin käymisen arvoinen. 

Sain valita Come to Finlandin julistekokoelmasta meidän Suomen kodin seinälle yhden työn, jonka lupasin esitellä myös blogissa. Ja meillepä päätyi tämä aivan mieletön, 1930-luvulta alunperin oleva teos. Olin ensin ajatellut ainoastaan toista Hanko-julistetta, jossa on keltaisen ja vaaleansinisen päävärien myötä mielettömän kesäinen ja kutsuva tunnelma. Se juliste oli mielestäni kaikkineen lähes täydellinen ja halusin sen mukaan Bostoniin, ehdottomasti. 

En ollut tätä sinistä alunperin edes ajatellut, mutta se kiinnitti huomioini saman tien, kun sen näin. Sinänsä tuuri, että keltainen Hanko-juliste oli juuri silloin loppu varastosta, kun valitsin matkaan lähtevää tötteröä. En olisi varmaan huomannut tätä timanttia muuten! Enkä voinut muuta ajatella, kuin että kaksi täydellistä julistetta oli toki lopulta parempi, kuin vain yksi, kun sain sitten lopulta käsiini myös sen alunperin havittelemani kesähoukuttimen. Se kun yksinäisenä Kansallismuseon puodissa odotteli ostajaansa käydessämme näyttelyssä. 

Päädyin jättämään tämän kuvissa näkyvän julisteen Suomeen ja matkalaukussa Atlantin yli kulki pala suomalaista matkailuhistoriaa keskelle Uutta Englantia. Rulla on juuri nyt hyvässä jemmassa ja odottaa kehystä. Paikka on jo katsottuna. 

Laitoin Suomeen jääneen julisteen ihan IKEA:n peruskehykseen, jossa sattumalta oli harmaa paperi myyntitaustana. Juliste näytti tosi kivalta sitä vasten, joten se nyt sai jäädä suoraan kehykseen. Harmaa sopi mielestäni kivasti julisteen kanssa yksiin ja meidän seinien väriin myös. Jos tuo alkaa jossain välissä häiritsemään, täytynee teettää sille kehystys erikseen.

Graafinen ilme, julisteet ja mustavalkoiset valokuvat käyvät mielestäni kivasti meille, kun muuten talon ilme on vähän sellainen huvilamainen ja ehkä joskus liiankin rustiikkinen tai maalaishenkinen. Voi että osaan olla kiitollinen siitä, että näitä julisteita on saatavina vielä meille, jotka emme silloin 1930-luvulla näiden myötä olleet houkuteltavissa Hangon merikylpylään. Tai muualle Suomeen. Come to Finland -yritys on kyllä tehnyt todella upeaa työtä suomalaisen matkailu- ja ihan ylipäätään kotiseutuhistorian hyväksi.

Jotenkin tässä iskostuu se minun Suomi100-fiilis. Historiaa ja nykypäivää. Tässä on sitä jotain, missä näen itseni ja historiani. Suomalaisuuden parhaimmillaan. Sitähän se silloin aikoinaan Hangon pensionaateissa myös varmasti oli. Iloista elämää, hetkestä nauttimista. Toki vain osalle suomalaisia, mutta kuitenkin. 

Tämä postaus on nyt vähän jaaritteleva, koska en voi vain olla ihailematta näiden julisteiden taiteellisuutta ja ajattomuutta. Muotoja ja väriyhdistelmiä, joissa silmä lepää, ja joista se positiivinen, mainoksen houkutteleva vaikutus tulee edelleen läpi. 

Jos itse innostuit, niin julisteita saa tilata netistä ainakin Come to Finland -yrityksen shopista, kliks. Toimitus myös ulkomaille. Ateneum myy mielestäni ainakin Come to Finland -kortteja, ja sinnehän pääsee ostoksille ilman näyttelypääsymaksun lunastaimsta. Ja tosiaan Kansallismuseossa on Riemuhuuto Paratiisista -näyttelyn ajan oma Come to Finland -shop. (Sinne ei pääse kuitenkaan ilman pääsymaksun maksamista, mutta näyttelyhän kannattaa oikeasti käydä katsomassa!)

Oman kodin kaipuuta











Paluu toiselle puolelle kotimaata on aina kova pala, vaikka toisaalta lähtisi ihan mielellään. 

Jää aina ikävä sitä omaa kotia, omia nurkkia, omaa maata, missä oikeasti vain on oma itsensä ja missä arki on helppoa ja jollain tavoin kokonaista.

En tiedä olenko ainoa maailman ihminen, joka saa aina paluushokin täällä Amerikan mantereen puolella. Se on joka kerta. En tiedä, miten siitä pääsisi eroon. Sille ei vain voi mitään. Se menee aina ohi, mutta se on mahdottoman ärsyttävää käydä läpi.


Joskus tuntuu, että ei pitäisi edes mennä Suomeen, koska sieltä paluu on niin hankalaa ja työlästä! 

Mikään asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoista. Ja kyllä tämä taas tästä jotenkin lähtee. Pitää vain löytää se oma arki, jossa olet suurimmaksi osaksi yksin päivät ja pitää keksiä tekemistä ja saada tunnit kulumaan. 

Joka kerta, kun olen tästä aiheesta blogissa maininnut, on tullut vähintään yksi kommentti, miksi valitat - pakottaako joku lähtemään. Miksi ette tule takaisin Suomeen, jos siellä on niin tylsää olla. No, ei se vain mene niin. Ei sitä tuosta vain tulla ja mennä. Ja kuten sanoin, ei se ole aina niin yksiselitteistä.

Kolmen vuoden aikana olen ollut tulossa pysyvästi Suomeen monta kertaa, mutta vielä ollaan sitten tähän asti jostain syystä tultu takaisin. Olen myös yrittänyt kokeilla mm. asua Suomessa lasten niin, että mies on töissä sitten täällä USA:ssa. En voi sanoa, että sekään olisi herkkua. Kyllä perheelle om parasta olla samassa maassa, jos se on vain mahdollista. Ainahan se ei niin ole. Ja väliaikaisesti voi onnistua. Pidemmän päälle se ei ole kivaa. Pitää punnita asioita monelta eri kantilta ja sietää sitä, ettei nyt asiat mene ihan niin, kuin ehkä itse toivoisi. 

Itselleni sopeutuminen tänne on ollut vaikeaa, ja kolmen vuoden aika tuntuu menneen jokseenkin sumussa. Olisi ihanaa, kun voisi asua juuri siellä, missä on kiva alue ja missä tykkäsii olla eniten. Mutta täällä on ihan helkkarin kallista asua ja elää. Bostonin alue on yksi mahdottomista. Tykkäsin meidän vanhasta kaupungista, mutta päätimme ostaa talon ja muuttaa vähän halvempaan naapurikaupunkiin.

Täällä on tosi hyvät koulut, täällä on tosi hyvin töitä, täällä on huippuyliopistoja yllin kyllin ja rikollisuus minimaalista. Mutta täällä Bostonin esikapunkialueilla on älyttömän kallista. Asuminen muun muassa on yksi näistä asioista, joista joutuu tinkimään todella paljon. Jos asuu vuokralla ja haluaa pitää lapset kohtuullisen hyvässä kunnallisessa koulussa, saa maksaa 2-3 makuuhuoneen asunnosta helposti noin 3.000 - 4.000 dollaria kuussa. Koska koulusta ei huvita tinkiä, sitä tinkii sitten asumisesta.

Jos ostaa oman, voi saada mukavamman asunnon ja päästä halvemmalla. Siksi monet, jotka jäävät vähänkin pidemmäksi aikaa, ostavat oman mieluummin, kuin ovat vuokralla. Asuntomarkkinat toimivat ihan eri tavoin, kuin Suomessa. Asuntojen ostamisessa ei ole suurempia kynnyksiä. Hyvinkin pienellä käsirahalla pääsee asuntoon ja monet - etenkin paikalliset - ottavat hurjia lainoja, jos vain pärjäävät kuukausimaksujen kanssa. Mutta asumisen taso ihan jo rakentamisen suhteen, ainakin meillä, on todella paljon heikompaa, kuin Suomessa. Se saattaa olla yksi asia, mikä vaikuttaa siihen, että Suomesta on vaikea palata. Suomeen jäävät myös ystävät ja sukulaiset ja se suomen kieli. Omalla kielellä on aina helpompaa elää. Ehkä pitäisi mainita vielä irtokarkkilaarit ja halvat hammaslääkärit :-)

Hyvistä puolista pitää sanoa sää. Aurinkoa on talvellakin enemmän ja ilmat keskimäärin keväästä alkaen lämpöisempiä. Talvi on aika tylsä, ja saattaa olla todella kylmä ja lunta ihan älyttömästi. Tai sitten ei.

Mutta nyt eikun nokka kohti kevättä. Ei tässä kovin pitkään mene, kun alkaa kesälomat ja Suomi odottaa. Muutama kuva parin vuoden takaa kesäkodista. Voi että, mikä vehreys ikkunoiden takana ja mikä valo! Sen minkä olen huomannut, että aina paluu ottaa oman aikansa, mutta harvemmin sitä jaksaa viikosta toiseen märehtiä. Sitten alkaa vain tekemään jotain. Tässä olisi tarkoitus ainakin kerätä joulusta jääneet viimeiset rippeet laatikoihin ja kaivella vähän keväisempiä juttuja esiin. Lunta ei ole ollut tänä vuonna juuri yhtään, ja sama oli viimekin talvena. Sitä edelliset kaksi talvea olivatkin totaalisia "lumikatastrofeja".

Tässä nyt muutama Suomen kodista oleva kuva, jotka tuli pahimmassa koti-ikävässä kaivettua koneelta. Tyhmästi väsyneenä menin tekemään väärillä mitoilla nuo pystysuuntaiset kuvat, joten pahoittelut, kun visuaalinen ilme ei ole ihan fiksuimmasta päästä tällä kertaa :-D

Nyt lähden kaivamaan kehyksiä Suomesta tuoduille kivoille korteille ja jospa ne saisi vielä pikapuolin seinällekin, niin hyvä olisi. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Talvitunnelmia ulkona ja sisällä

id_kuva














Viikonloppu mennyt seuraavan kaavan mukaan: Ulkona - syömässä - kotoilua - ulkona - syömässä -  kotoilua - rinteessä - saunaan... Vitsit mikä sää!!! Huippua! Just nyt pitäisi mennä lämmittämään taas sitä saunaa, mutta kirjoitanpa ensin tämän loppuun. 

Mulla ollut kaiken tämän lisäksi ohjelmassa matkalaukkujen pakkailua ja siivousta, siivousta ja siivousta! Kohta ollaan valmiina. Hiihtoloma vie viimeisiään.

Viimeiset joulukoristeet on nyt myös napisttu pois ja kotia laitettu enemmän kesää odottavaan tunnelmaan.

Voin sanoa, että yksi parhaista asioista meressä on jää. Jäällä voisi olla koko päivän. Jäällä oleminen on niin rentouttavaa ja todellista hetkessä elämää. 


Voi, kun jäätä olisi ollut tänä vuonna enemmän tai siis että se olisi tullut sellaiseksi, että varmasti uskaltaisi samoilla Espoon saaristossa kävellen tai suksilla. Huomasin itse muuten sen, että todella harvalla jäällä liikkuvalla on mitään turvavarusteita. Naskalit kaulaan ja mielellään joku lisäköysi mukaan. Oikeasti. Lisäksi moni menee salmikohtien yli, missä on virtauksia ja missä jää ei välttämättä edes kovien pakkasten jälkeen tule kovin kestäväksi.

Ja jos jäillä on lasten kanssa, pitäisi opettaa myös heille pelastautuminen - aina varmuuden vuosi - vaikka tietäisi, ettei mene kuin varmasti vahvalle jäälle. 

Meidän kaksosten mukaan se harjoitteluryömiminen jäällä oli muuten ihan parasta - sitä tuossa joskus aiemmin tehtiin, kun ekan kerran päästiin jäälle pitkiin aikoihin. Pojat muuten keksivät, että pitäisi olla lisäksi aina repussa ensiapukassi, jossa olisi avaruuspeite mukana. Nehän eivät paljon mitään paina. Sillä saisi ensiapua kenelle tahansa, jos joutuisi veden varaan. Jos kesälläkin ruumiin lämpö menee todella nopeasti alas, jos on pitkään vedessä, se on talvella todella pienestä ajasta kiinni.

Minusta on tärkeää opettaa näitä luonnossa liikkumisen taitoja niin talvella ja kesällä - maalla ja merellä. Kun oppii ja tietää miten toimitaan turvallisesti, se jää yleensä sinne selkäytimeen loppuelämäksi. 

Saaristossa ja vesillä kun liikkuu, ei tätä voi millään tavalla ohittaa. Kuitenkin kun jäät ovat hyvät, sinne on aivan ihanaa mennä. Tänä vuonna en uskaltanut mennä kuin ihan rannan lähellä, missä oli samaan aikaan muitakin kävelemässä. Lauantaina Espoossa oli etenkin Matinkylän ja Haukilahden välissä jäällä melkein ruuhkaa!

Siispä, merellä niin talvella kuin kesällä, kannattaa tai oikeastaan pitää olla ehdottomasti toimintasuunnitelma niin itselle kuin lapsille, jos jotain sattuisi. Turvallisuus ennen kaikkea. Älä ole uhkarohkea, pelaa varman päälle, äläkä joudu tilanteeseen, jossa joudut pelastautumaan.

Mutta nyt menen napsimaan kaikki loput joulukoristeet pois, ja jatkamaan pakkailua. Saa nähdä, pääseekö talvesta enää tänä talvena nauttimaan. Bostonissa on ollut nyt reilusti 20 asteen (C) lämpöjä, huh. Helmikuu!

P.S: Motonetissä ja Honkkarissa oli ainakin naskaleita myynnissä, mutta luulen että missä vain, missä myydään vaikkapa pilkkivälineitä.

Back to Top