perjantai 24. helmikuuta 2017

Matkalla Onnellistamoon


id_kuva

Otsikko ei kerro koko totuutta heti, enkä ehkä itsekään osaa sitä suoraan yhdellä lauseella kuvata. Matkalla Onnellistamoon, eli minne?  No tietysti sinne, missä on kivaa, iloista ja onnellista. Paikkaan, missä on hyvä olla, ja turhasta ei murehdita. Sinne, missä sielu lepää, ja missä ihmiset muutetaan onnellisiksi. Ensin kuitenkin stressataan. Ihan vaikka vain muodon vuoksi.

Harvapa on se, joka ei stressaa nykysin. Tai jos ei tietoisesti stressaa, on kuitenkin jollain tavalla stressaantunut. Painetta tulee eri puolilta ja pitäisi pysyä mukana - tämän tietävät kaikki. Jossain vaiheessa voi tulla tilanne, ettei vain jaksa. Menee joko ihan lukkoon tai sitten hanskat tippuu, eikä mistään tule kertakaikkiaan enää mitään. Ei vain kykene. 



Kun ollaan sitten siinä pisteessä, että stressi pääsee itsesäätelyn yli, on parasta yrittää kaikin keinoin viheltämään poikki. Siinä vaiheessa, kun sen vielä kykenee itse tekemään, ollaan aika hyvissä asemissa. Jos sitä ei tee, voi alkaa pääkoppa alkaa heittämään fiiliksiä lähes ihan mistä vaan paniikkimoodiin. Ja se johtuu taas siitä, että itsesäätely ei toimi, koska ollaan päädytty jatkuvaan varuillaan oloon ja pakenemisvalmiuteen. Se taas on ollut aikoinaan toki ihmislajillakin se selviytymis- ja elinehto, mutta joka kuuluisi olla normaalitilanteessa vain hetkellistä.  

Stressihän on sinänsä tarpeellinen ja välttämätön osa ihmistä. Ilman stressiä me emme selviäisi. Stressihormoni valpastaa ihmisen tilanteissa, joissa täytyy tehdä nopeita päätöksiä tai se herättää kiinnostusta uusia asioita kohtaan. Kun stressihormonitaso laskee heti vaaran tai valppaustilanteen mentyä ohi, ja elämä jatkuu normaalina. Stressinsäätely onkin ihan normaalia toimintaa, sitä tehdään koko ajan ihan ajattelemattakin. Stressistä tulee ongelma, kun stressitasohormoonitaso ei laskekaan tilanteen mentyä ohi, vaan jää päälle. Silloin stressinsäätely ei toimi kunnolla. 

Oman liika- tai pitäisikö sanoa kroonisen stressini aiheuttajia ovat mm. perfektionismi ja epäonnistumisen pelko sekä liian vähäinen aika vain olla rauhassa ilman mitään huolta tai huolehtimista. Pelko, ettei ole tarpeeksi hyvä tai ettei tee tarpeeksi asioita, mitä ehkä muut arvostavat tai mistä saa itselleen hyväksyntää. (Mihin sitä edes tarvitsee, jos on itse tyytyväinen?) Itsensä arvostamisen puute.


Miksi ihminen haluaa olla perfektionisti, ja miten se pelko, mitä muut ajattelevat, liittyy yhteen? Ja miten liian vähäinen uni ja ehkä krooninkin väsymys liittyy kokonaisuuteen? 

Minä heitän pöytään kortin nimeltä laumavietti. Ihmisen on turvallisinta olla laumassa. Laumaan kuuluminen on ollut pitkään se meidän sisäänrakennettu pelastusrengas. Lauma on antanut elämässä turvaa. Ihminen käyttäytyy edelleen hyvin pitkälle niin, kuin on tehnyt kymmeniä tuhansia vuosia. Aivojen mekanismit eivät niin vain muutu tai muokkaudu. Pitää olla hyväksytty ja näin ollen paikka laumassa on taattu. Jos pystyt jollain tavoin miellyttämään muita, olet todennäköisesti saavuttanut turvapaikan joukossa. Nykyisin lauma voi olla netissäkin - ja se tuottaa myös hyvää ja huonoa. Joka tapauksessa on pakko yrittää saavuttaa kaikki vaatimukset, mitä ympäristö tuottaa, jotta olisi koko ajan hyväksytty ja hyvissä voimissa oleva lauman jäsen.


Suomalaiselle tyypillistä on tehdä asioita samalla tavalla kuin muut.  Laumaviettiä sekin, että niin monet sisustavat samoin, kaikki hurahtavat konmaritukseen samaan aikaan tai kaikki vihaavat jotain (konmaria :-) yhdessä ja samassa laumassa. Oma lauma voi olla tietysti sitten sen maun mukainen, mistä pitää, mutta lauman mukana mennään yleensä silti. Yhtäkkiä kaikki sisustavat modernisti ja ovat mustavalkoisia. Ei kai kaikilla yhtä aikaa maku muutu kuitenkaan? Lauman mukana tulee mentyä usein itsekin. 



Suomalaisia on niin vähän, että samanalaisuuteen on helppo tukeutua.  On turvallista olla samanlainen, kuin kaveri. Lauman antavan turvan takia on niin tärkeää, että tulee hyväksytyksi ja siksi ihmistä voi lopulta alkaa stressaamaan se, kun toisaalta haluaisi olla persoonallinen ja toisaalta haluaisi ehkä laittaa jotain ihan muuta sisustusta, kuin nyt sitten päätyy laittamaan, koska kuitenkin se laumaan hyväksyminen on niin iso asia, että siinä kannattaa jo vähän antaa omalle maullekin periksi. Näin kuvainnollisesti. Jos pääset lauman johtajaksi, eli sinulla on tosi paljon vaikkapa some-seuraajia, voit helpommin olla enemmän uniikki. Todennäköisesti muut tekevät saman perässä. Lauman johtajaa kuitenkin on aina kannattanut seurata - turvallisuussyistä. Jos uskallat olla erilainen, etkä ole johtaja, voit myös olla turvallisesti "erakkona", oman tien kulkijana, koska luotat, että selviät itse ilman laumaa.



Liika stressi voi aiheuttaa univaikeuksia ja taas liian vähäinen uni on myös liian vähäinen lepoaika aivoille. Jos aivot eivät ole ole pirteinä, menee itsesäätelyssäkin helposti homma hakoteille. Aivot tarvitsevat unta ja sitä kautta stressinsäätelykin paranee. Kaikki vaikuttavat kaikkeen, kuten se yleensäkin menee. Kun tämä edes teorian tasolla ymmärtää, voi alkaa miettimään, miten tästä eteenpäin? Mitä voin tehdä ja miten voin auttaa omaa itseäni paremman ja tasapainoisen olon saavuttamisessa.


Listasin omat vinkkini turhan stressaantuneisuuden ja jännityksen hallintaan sekä siihen, miten voit oppia nostamaan omaa leukaasi ylös ja olla oikesti ylpeänä oma itsesi.


1) Ole ylpeä omasta jutustasi, luota siihen ja mene sen mukaan. Löydät varmasti jossain vaiheessa samanhenkisiä ihmisiä - laumavietti löytyy ja tuottaa suurta iloa! 

2) Unohda se, mitä muut ajattelevat. Et voi kuitenkaan välttämättä vaikuttaa siihen. Siksi sillä ei ole väliä, eikä siitä kannata stressata. Jos joku ei huoli sinua laumaan omana itsenäsi, vaihda laumaa. Jossain se oma kuitenkin on - pitää vain löytää! Ja jos lauman arvot ovat muuta, kuin ne, mihin itse haluaisit sitoutua, unohda. Ole siis rehellinen itsellesi ja arvosta sitä. Älä ole jotain siksi, että se on muiden mielestä cool.

3) Älä ylipäätään stressaa siitä, mihin et voi vaikuttaa. Jos voit vaikuttaa, tee sen eteen kaikki, mitä pystyt. Ja mitä et pysty, se hoituu muuten. Huonot hetket eivät kestä ikuisuutta, joten niihin ei kannata jäädä lojumaan. Katso aina eteenpäin, vaikka elätkin hetkessä! Panosta silti siihen, mitä voit tehdä oman elämäsi eteen.

4) Vähennä elämästä kaikki se, mikä ei ole tarpeellista. Tavaran vähentäminen ja oman elämän selkeyttäminen kaikin puolin auttaa, rauhoittaa ja luo mielenrauhaa. 

5) Mieti, mikä ilahduttaa, mistä pidät ja mikä tuottaa rätinää aivojen onnellisuuskeskuksessa. Miten elämä olisi hyggeintä? Tee aarrekartta, visualisoi ja toteuta! Pyri löytämään asioita, joista oikeasti tykkäät ja tulee hyvä mieli. Jos et keksi muuta, lähde ulos metsään tai merenrantaan. Grillaa makkaraa avotulella ja pidä termarikahvihetki. Kuuntele hengitystä ja keskity hetkeen. 

6) Vielä kerran: Ota some-vapaata ja anna aivojen olla rauhassa ainakin pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Et todennäköisesti jää mistään paitsi, mutta saat paremman seuraavan päivän!



Lopuksi siihen, mihin aluksi jäätiin eli onnellistamoon. Mikä onkaan se paikka, aika tai olotila, jossa tuntisin ehkä suurimman rauhan ja täydellisen olotilan. Voisin piirtää siitä kuvan, näen sen tarkkana mielessäni. Istun saarimökillämme Saimaalla ruokapöydän äärellä ja katselen auringonlaskua, tyyntä vettä ja niemenkärkeä, jossa kasvaa hieman kitukasvuisia mäntyjä. Taustalla rätisee kynttilät ja koirat nukkuvat jaloissa, väsyneenä uimisesta. Ollaan menossa nukkumaan. On heinäkuu, kesä. Voi, kun voisinkin joskus päästä vielä tuohon tunnelmaan. Täydellinen hygge.

Onnea matkaan omaan onnellistamoon!






14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :-) Olin vähän itse kahden vaiheilla, painanko edes julkaise-nappulaa :-D

      Poista
  2. Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus!
    Klikkailin nyt vihdoin varauskoriin sen Hyggen, kiitos muistutuksesta :)
    Lempeää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä se mennyt siivoilun ja ulkoilun merkeissä toistaiseksi. Ja Hygge-lukemista jatkan vielä. Kiirus kun pistää aina noi lukuhommat välillä jäihin. Ei pitäisi antaa kiireelle sellaista valtaa!

      Poista
  3. Yrittää olla välittämättä mitä muut ajattelevat sinusta, siinäpä tärkeä pointti mutta samalla aika vaikea. Itse olen nyt kolmekymppisenä kyllä huomattavasti paremmin kartalla mitä itse haluan ja samalla vähemmän riippuvainen muiden mielipiteistä kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, onneksi! Toivottavasti suunta jatkuu samana, ja jos jatkuu, joskus kasikymppisenä sitä vasta uskaltaakin tehdä mitä haluaa (mutta toivon mukaan ei tarvitse ihan niin kauan odottaa :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin luvata, että helpottaa :-D Näin nelkyt ja rapiat, ja on jo melko hyvä tilanne. Mutta ei täydellinen. Edelleen jännittää muiden reaktioita vähän liikaakin, vaikka kyllä mä sitten pääni pidän. Silti ne jotkut sanomiset jättää jäljen ja satuttaa, varmaan vaik olis sata vuotias. Mutta yritetään :-D

      Poista
  4. Matkalla onnellistamoon..mulla se on hukassa kokonaan..stressi vaikka kuinka yritän lippuani kannatella..se tuntuu mahdottomalta..enkä itse voi perimmäiselle syylle edes tehdä mitään... Mutta..kokeillaan! Muksaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Ja vaikka syitä on niin moninaisia, niille, joille ei voi mitään, pitäisi saada jollain tavoin itse oma suhtautuminen "yli murheen", eli osaisi ottaa ne pakollisena osana elämää, mutta kuitenkin jotenkin pysyisi järjissään ja jopa hallitsisi tilannetta. Kamalan vaikeaa!! Onneksi sen yrittämisestä ei sakoteta tai siitä ei mene veroja, joten ei auta, kuin jatkaa :-D Tsemppiä roppakaupalla toivottelen!

      Poista
  5. Kiitos kivasta blogista!
    Reissaan paljon ja iPadillä lukiessa (hotellien wifi tai puhelimen jaettu netti) lukeminen ei vain onnistu, koska sivu latautuu aina uudestaan ja uudestaan virheen takia. Mistä tämä mahtaa johtua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä ja voi harmi! Yksi syy voi olla tämä blogipohja tai se, että sivuilla pyörii paljon sellaista "aktiivista" bannerimainontaa blogiportaalin myötä. Mutta lupaan testailla tilannetta! Kiitti kun ilmoitit, jospa se selviäisi.

      Poista
  6. Hyvä postaus ja näiden asioiden äärelle on aina aika ajoin tärkeä pysähtyä. On hyvä aina välillä tarkistaa suuntaa, ottaa aikaa itselleen. Jotenkin tuo itsensä hyväksyminen ja riippumatta siitä mitä muut ajattelevat helpottuu mielestäni, kun ikää karttuu. Näin migreeni ihmisenä olen yrittänyt keskittyä myös tuohon, että järjestäisin itselleni rauhaisia hetkiä kaiken kiireen keskellä. Ei kaiken tarvitse olla niin täydellistä ja valmista. Olen opetellut hyväksymään keskeneräisyyttä ja vähempikin on kyllin hyvää. Yritän miettiä mitä päivästäni tulen muistamaan vuosien päästä, se auttaa jotenkin hahmottamaan mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Onnellista viikonloppua, NJ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se keskeneräisyyden sietäminen... Voih. Siinä on mulle opettelun paikka! Kyllin hyvän kanssa olen jo aika hyvässä vaiheessa. Mutta edelleen aina ja monen monessa asiassa tulee päähän kysymys: Kehtaanko, mitä muut ajattelevat, onko tämä tyhmä idea. Missä se ihmisen itseluottamus oikein on... Mutta sitten kun uskaltaa, tajuaa melkein aina, kuinka hassua olikaan edes odotella!

      Poista
  7. Hyvä postaus tärkeästä aiheesta! Mun määräaikainen työ päättyi helmikuun alussa ja nyt 4 viikon jälkeen huomaan, kuinka väsynyt olin kaikesta kiireestä ja suorittamisesta. Vieläkin nukun 9 tunnin yöunia vain saadakseni univelat kuitattua, mutta eihän se niin mee. Kaikki aika menee raksalla ja ulkoilu + itsestä huolehtiminen on ihan minimissä. Hampaat sentään muistaa harjata ja pyykkiä pestään, kun kaikki rupee valittaan ettei oo mitään päälle pantavaa... Silti päämäärän takia kannattaa tehdä töitä. Ja tää kevät vaikuttaa valollaan positiivisesti mielialaaan. Ihana kun on neljä vuodenaikaa!

    VastaaPoista
  8. Se onnellistamohan ei ole niin paikkariippuvainen, onneksi! Täällä yksi laumalainen vilkuttelee!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…